~ Genetiikan ihmeitä ja värimuunnosten kauneutta ~

Etusivu ¦ Undulaattini ¦ Tietoa undulaateista ¦ Genetiikka ¦ Värimuunnokset ¦ Poikaset ¦ Kuvia ¦ Linkit  ¦  Sivukartta

 

Undulaatin anatomia

Silmät »
Korvat » 
Ääntely »
Elimistö
»
Ruuansulatusjärjestelmä »



Silmät

Undulaatin silmässä on useilla värimuunnoksilla nähtävissä valkoinen rengas, jonka keskellä on pyöreä musta alue. Valkoista aluetta sanotaan iiris-renkaaksi ja mustaa pupilliksi. Iiris-renkaan väri voi vaihdella värimuunnoksesta riippuuen valkoisesta mustaan ja punertavaan. Pupilli puolestaan voi olla musta, tummanruskea tai punainen.

Silmän ylemmän ja alemman luomen lisäksi, undulaatilla on kolmas sisempi luomi (eng. nictitating membrane), joka löytyy myös matelijoilta. Sisempää luomea on vaikeampi havaita sen läpinäkyvyyden takia. Sen sulkeutumistapa poikkeaa myös ylä- ja alaluomesta, sillä se sulkeutuu sekä aukeaa pystysuorasti vasemmalta oikealle.

Undulaateilla on eliömaailman parhaasta päästä oleva näkö. Undulaattien näköä sanotaan tetrakromaattinen värinäöksi (nelivärinäkö), eli niillä on silmässään neljä erilaista väriä aistivaa tappisolua (punainen, sininen, vihreä ja UV). Tämän takia undulaatit näkevät enemmän värejä kuin ihmissilmä, joka on trikromaattinen (kolmivärinäkö). Undulaatit pystyvät siis UV:tä aistivien tappisolujen avulla näkemään myös UV-valoa, minkä ansiosta ne näkevät myös sen eri värisävyt. Vihreiden undulaattien höyhenpuvussa päälaessa ja poskilaikuissa on fluoresoivia aineita, mikä saa nämä alueet hohtamaan UV-valossa vaaleankellertävinä ja poskilaikut violetinvivahteisina. Lintulampun UV-valossa tämä ei tule selkeästi esille, koska se sisältää myös näkyvän valon aallonpituutta. Hohdon näkemiseen tarvitaan ns. mustavalo, josta tulee vain UV-valoa. Sinisillä valkomaskisilla linnuilla hohtoa ei ole päälaessa, koska niillä ei erity keltaista psitasiinia höyheniin. Tämän hohteen on todettu Australian yliopiston Queenslandin tutkimuksessa vaikuttavan parin valintaan.


Korvat


Undulaatin korvia on vaikea havaita terveeltä undulaatilta, sillä höyhenpuku peittää ne alleen. Korvat ovat vain yksinkertaiset reiät pääkallossa.

Pienille linnuille tyypillisesti undulaatin kuuloalue on  200-8500 Hz. Parhaiten undulaatit kuulevat 2000-5000 Hz alueella, jonne sijoittuvat myös monet kutsuhuudot ja lauluäänet.


Ääntely

Undulaattien on todettu olevan hyviä äänteiden muokkaajia ja oppijoita. Äänteiden oppimistaito mahdollistaa myös undulaatin kyvyn oppia matkimaan myös ihmisen puhetta ja muita ääniä. Undulaateilla onkin valtavan monimutkainen eri äänten valikoima. Erityisesti koiraiden pitkä pulputtava liverrys ja koiraille sekä naaraille tyypillinen korkea kutsuhuuto ovat olleet tutkijoilla mielenkiinnon kohteena, koska nämä äänteet kehittyvät oppimisen myötä. Lemmikkilintujen ja luonnonvaraisten undulaattien kutsuäänet eroavat jonkin verran toisistaan. Luonnonvaraisilla undulaateilla kutsuhuuto ei ole yhtä kimeä, vaan hieman pehmeämpi ja moniäänisempi. Linkki sivulle, jossa pystyi kuuntelemaan kahden eri naaraan (luonnonvaraisen ja lemmikkilinnun) kutsuhuutoa ei valitettavasti enää toimi. Olen huomannut vaihtelun naaraiden kutsuhuudossa omien undulaattienikin kohdalla. Monilla Saksan tuonneillani on ollut paljon kimeämpi ja korkeampi kutsuhuuto kuin omilla Suomessa syntyneillä undulaateillani.

BBC:n dokumentissa "Why do we talk" oli hyvin mielenkiintoinen koe, jossa seeprapeippo koiraspoikaset oli eristetty kuulemasta isänsä laulua, sellaisessa kehitysvaiheessa, jossa ne oppivat laulun. Koiraiden ääntely oli tämän takia hyvin yksipuolista verrattuna normaali koiraiden lauluun. Yksipuolisesta laulusta huolimatta yksi näistä koiraista saatiin lisääntymään muilta seeprapeipoilta eristetyissä oloissa. Kuoriutuneet koiraspoikaset oppivat isältään yksipuolisen laulun. Kun näitä koiraita risteytettiin taas eteen päin ja katsottiin koiraiden laulua, huomattiin, että koiraspoikaset kehittivät aina isänsä laulua, kunnes ne lauloivat jo neljännessä sukupolvessa seeprapeipoille tyypillistä laulua. Tämä olisi merkki siitä, että seeprapeipoilla on jonkinlainen synnynnäinen valmius laulaa niille tyypillistä laulua.

Sama pätee varmasti myös undulaatteihin; ne oppivat isiltään laulun ja saattavat jopa kehittää sitä. Undulaateillakin olisi tämän perusteella synnynnäinen valmius laulaa juuri niille tyypillistä laulua. Olisi kiinnostavaa tietää, omaksuisivatkohan "puhuvan" koiras undulaatin jälkeiset muutamassa sukupolvessa kuitenkin unduille tyypillisen sirkutuksen, vaikkeivat kuulisi sitä.


Undulaatin elimistö
Suuntaa antava kuva



Ruuansulatusjärjestelmä

Linnuilla on nopea ruuansulatus ja aineenvaihdunta, joten ne tarvitsevat ruokaa koko ajan. Kupu on ruokatorven laajentuma ja toimii ruokavarastona, josta ruoka etenee kaksiosaiseen mahaan. Ensimmäinen mahan osa on rauhasmaha, jossa ravinnon sekaan sekoittuu ruuansulatusentsyymejä. Tämän jälkeen ruoka jatkaa lihasmahaan, jossa tapahtuu ruuan varsinainen pilkkoontuminen, tätä tehostavat linnun syömät hiekanjyvät. Undulaatin suolisto ei ole pitkä, mikä takaa ruuan lyhyen viipymisen ruuansulatuskanavassa. Kun ruoka on sulanut ja siitä on imeytynyt suolistossa ravintoaineet, se menee yhteissuoleen eli kloaakkiin,  ja ulostuu (ulosteen tumma alue) yhdessä virtsa-aineen kanssa (ulosteen valkoinen alue).


Lähde:

Helsingin eläinlääketieteellinen tiedekunta oppimateriaali 2 »
Birds-Online - Anatomy: digestive system »
The ABC: News in Science: Who's a bright budgie then? »
Lousianan osavaltion yliopisto: How well do dogs and other animals hear »
Marylandin yliopisto:The Laboratory of Comparative Psychoacoustics: What Budgerigars Hear »
Why do we talk (BBC documentary) (Youtube video 37:00-41:25) » 


Etusivu ¦ Undulaattini ¦ Tietoa undulaateista ¦ Genetiikka ¦ Värimuunnokset ¦ Poikaset ¦ Kuvia ¦ Linkit  ¦ Sivukartta

Copyright ©    Annika Haga

Kuvien, tekstien tai grafiikan kopiominen ilman lupaa kielletty.

Webdesign by Mia 2006