Pesintä

Pesivän parin tulle olla aina erillään muusta parvesta omassa tilavassa pesintähäkissään. Jos pidät muita lintuja vapaana huoneessa, jossa on jokin pari pesimässä, muista tarkistaa, etteivät vapaana olevan undulaattisi pääse itse avaamaan pesivän parin pesäpöntön kantta ja mene sitä kautta häritsemään pesivää paria. Pesäpöntön päälle olisikin hyvä laittaa, vaikka jokin pyyhe tai joku painava esine, jotteivät muut lintusi saisi pesäpöntön kantta avattua. Lämpötilan pitäisi pesinnän aikaan saada 21-22 asteeseen. Lisäksi olisi huolehdittava ilmankosteudesta, pesinnän aikaan sen pitäisi olla 50-55% ja poikasten kuoriutumisen aikaan 70-75%.

Ensimmäinen muna ilmestyy pesäpönttöön noin viikkon kuluttua parittelusta. Undulaatti naaraat munivat joka toinen päivä pönttöönsä munia 4-6 (toisinaan jopa 10) kappaletta. Tämän takia nuorimman ja vanhimman poikasen ikäero voi olla jopa kaksi viikkoa. Munien haudonta kestää noin kolme viikkoa (17-19 päivää), jonka aikana naaras poistuu pöntöstään vain syömään ja ulostamaan. Koiras ja naaras huolehtivat yhdessä poikasista, mutta on myös naaraita, jotka eivät päästä koirasta pönttöönsä, jolloin naaras yksin ruokkii poikaset. Poikasen untuvapuku alkaa kehittyä ja silmät aukeavat noin viikon vanhana. Poikasten ollessa kolmeviikkoisia, ne alkavat kurkkia pöntöstä ja harjoittaa siipiään. Kun poikaset ovat lähteneet pöntöstä, ruokkivat vanhemmat niitä vielä jonkin aikaa samalla, kun poikaset opettelevat syömään itsenäisesti. Joskus emoilla on kiire munia heti perään toinen pesue, jolloin naaras saattaa munia entisten poikasten sekaan ja ajaa väkivalloin nuorimmat poikaset ulos pöntöstä. Tällaisessa tapauksessa olisi hyvä siirtää poikaset toiseen häkkiin.

Hedelmöityneet ja hedelmöitymättömät munat erottaa toisistaan noin kymmenen hautomispäivän jälkeen. Valoa vasten katsottuna hedelmöitymättömät munat ovat selvästi läpinäkyviä. Hedelmöityneissä munissa on taas heikosti sinertävä sävy, niissä näkyy verisuonia ja ne vaikuttavat tummemmilta.

Poikaset lähtevät pöntöstä 4-5 viikon ikäisinä. Poikasten ruokintavaiheessa ja niiden itsenäistyessä on tarjolla oltava helposti sulavaa ja syötävää ruokaa, kuten voimaruokaa, keitettyä kananmunaa, idätettyjä siemeniä, kostutettua leipää, raejuustoa, couscousta, hieman keitettyä makaroonia tai riisiä, johoon on sekoitettu pilttiä sekä muuta pehmeää ruokaa. Tarjolle kannattaa heti laittaa myös vihanneksia ja hedelmiä, jotta poikaset oppivat syömän niitä

Häkin tapahtumia poikasten pesästä lähdön jälkeen seurattava huolellisesti, ja poikasia varten pitää olla valmiiksi varattuna toinen, tilava häkki. Lentoharjoitukset lihasten vahvistamiseksi on aloitettava heti. Poikaset ovat luovutusikäisiä aikaisintaan 8-viikkoisina. Toisinaan minusta jotkin poikaset kehittyvät hitaammin varsinkin jos pesue on suuri, ja tällöin poikanen olisikin syytä luovuttaa myöhemmin n. 10-viikkoisena.

Poikasen värin määrittäminen

Undulaatin poikasista voi nähdä melko aikaisessa vaiheessa jo merkkejä sen kuvioinnista ja muusta värityksestä. Alla omia kokemuksia poikasen värin määrittämisestä.

Silmien väri

Silmien värin näkee heti poikasen kuoriuduttua. Ino, fallow, kaneli värityksillä on punaiset silmät eli iho kehittyvien silmien päältä on vaaleanpunertava. Kaneli poikasilla silmät kuitenkin tummuvat melko nopeasti, ja myös fallow menettää jonkin verran punertavaa kirkkautta silmistä sen kasvaessa; ainoastaan inolla säilyy kirkkaan punaiset silmät. Muilla muunnoksilla ja yhdistelmillä on mustat silmät, joten tämän värisistä silmistä väriä on vaikea arvata.

Pystön ja untuvan väri

Pyrstön ja untuvan väri alkaa näky n. 2-viikkoisella poikasella. Opaaleilla ja normaalikuvioisilla poikasilla on melko samanlaiset pyrstön alut poikasten kehityksen alkuvaiheessa. Molemmilta löytyy erotuksena spangleen ja kirjavaan kaksi tummempaa pyrstösulan alkua, jotka sijaitsevat pyrstön keskellä, spanglella nämä pyrstösulat ovat valkoiset/keltaiset. Normaalin ja opaalin erottaa alkuvaiheessa parhaiten untuvan väristä, joka on normaalilla harmaa ja opaalilla valkoinen. Spangle opaalilla untuva on opaaleille tyypillisen värinen eli valkoinen.

Kirjavien pyrstö voi olla valkoinen/keltainen, mutta siinä voi olla myös muutama tummempi höyhen. Untuva on kirjavalla on valkoinen niistä alueista, joihin kasvaa valkoisia/keltaisia peitinhöyheniä ja harmaa alueista, joihin kasvaa vihreäitä tai sinisiä peitinhöyheniä. Inoilla untuva on valkoinen ja pystö keltainen tai valkoinen.

Kaksoset

Törmäsin australialaista undulaattifoorumia selatessa artikkeliin, jossa kerrottiin kaksosten kuoriutumisesta samasta munasta. Kaksoset ovat harvinaisia, eivätkä yleensä pääse kasvamaan munassa kuoriutumisvaiheeseen asti ennen tilan loppumista, sillä tilan loppuminen voi johtaa kehityshäiriöihin ja pienempään kokoon.

BBC:n artikkelissa "What are the chances of six double-yolkers?" ihmetellään kanamunien kaksosmunia. Artikkelin asiantuntija Richard Kempsey selittää, että kaksosmunat kanoilla, ovat usein nuorten kanojen tuotoksia. Nuorten kanojen alkioiden säätelysysteemi ei ole vielä kunnolla kehittynyt, ja ne saattavat tuottaa yhtä munaa kohti kaksi alkiota, jotka sitten paketoituvat kuoren sisään ja muodostavat yhden suuremman munan. Kaksomunat undulaateillakin saattaisivat ainakin osin olla nuoren iän tai muuten munanalkioita säätelevän systeemin häiriöstä johtuva ilmiö.

Erään australialaisen lintuparin naaras oli saanut yhdessä pesueessa jopa kaksi tuplasti normaalimunan kokoista munaa, joissa näkyi lampun läpi katsottuna kaksi alkiota.

Juoma-automaatiksi suosittelen jyrsijänjuomapuolloa, jossa vesi säilyy pullon sisällä, eikä siihen pääse ilmasta mikrobeja. Tällainen juoma-automaatti kannattaa pestä pulloharjan kanssa, koska pullon molempiin päihin kertyy helposti bakteerien erittämää limaa, jota on muutoin vaikea saada pois. Lisäksi metallinen osa, josta vesi annostellaan kannattaa pestä sisäpuolelta tops-puikon avulla. Koko juoma-automaatti kannattaisi vaihtaa vuoden välein.

Ongelmat pesinnässä

Miksi lintuparini ei pesi?

Täytyy muistaa, että yksin pidetyt parit eivät tule aina yhtä helposti pesimävireeseen kuin monta paria. Yleensä yhden parin innostuessa pesimään, niiden ääntely saa myös toiset linnut pesimävireeseen. Jos lintu parisi ei pesi, syy voi olla myös siinä, että ne eivät pidä toisistaan niin paljon tai kemiat eivät kohtaa niin että haluaisivat pesiä. Jotkin parit saattavat elää koko elämänsä kuin sisarukset ja olla pesimättä.

Lisäksi pesimävireyteen vaikuttaa ruokavalio, valonmäärä ja ylipäänsä undulaattien onnellisuus. Luonnossa undulaatit pesivät aina kun luonnonolot sen sallivat ruuansuhteen mm. sadekauden jälkeen. Tämän takia monipuolinen ruokavalio, kasvisten, proteiinien ja kalkin lisääminen ruokavalioon on tärkeää. Sadekauden jälkeen yleensä on myös kosteampaa, joten uskoisin ilmankosteudenkin vaikuttavan pesimävireyteen.Olen huomannut, että linnut ovat pesimävireisempiä juuri sulkasadon päätyttyä, joten pesintää kannattaa kokeilla myö sulkasadon juuri läpikäyneellä naaraalla.

Naaras pesimävireessä, mutta koiras ei

Pesimään valitun parin valinnassa on tärkeää, että koiras on pesimävireessä ollen kiinnostunut pesäpöntöstä ja naaraasta. Konflikti syntyy siinä, kun naaras on pesimävireessä ennen koirasta ja tulkitsee koiraan käytöstä väärin. Pesimävireessä oleva naaras lähestyy pesintähäkkiin laitettua koirasta, mikäli se on kiinnostunut siitä, mutta koiras, joka ei ole pesimävireessä saattaakin nokkaista sitä häätääkseen naaraan pois. Naaras tulkitseekin tämän koiraan käytöksen soitimeen kuuluvana nokankoputteluna, jossa koiras siis koputtaa nokallaan naaraan nokkaa. Kun naaras sitten jatkaa lähestymistään, koiras lopulta laittaa jalkansa naaraan rintaan, milloin linnut päätyvät pahimmillaan tappelemaan häkin pohjalle. Naaras saa siis koiraalta ristiriitaista palautetta, minkä takia sen käytös voi muuttua aggressiiviseksi koirasta kohtaa.

Oman kokemukseni ja muiden vastaavia kohdanneiden mukaan tähän auttaa koiraan erottaminen joksikin aikaa naaraasta. Kun koiras on muutaman päivän ollut taas parven kanssa ja siirretään takaisin naaraan häkkiin, se on osoittanut mielenkiintoa naarasta ja pönttöä kohtaan.

Pesimävireessä oleva koiras aloittaa melko pian pesimähäkkiin siirretyn naaraan lähestymisyritykset sekä on selkeästi kiinnostunut pesäpöntöstä koputellen pesäpöntöä nokallaan ja laulaen sen läheisyydessä.

Poikasten nyppiminen

Naaras saattaa alkaa nyppiä poikasiaan, minkä saattaa aiheuttaa jokin naarasta stressaava tekijä, joka kannattaa selvittää. Pesinnän aikaan emo on hyvin herkkä eri häiriötekijöille, joten pönttöäkään ei kannattaisi liian perusteellisesti alkaa siivota, vaan ottaa hieman ulosteita ja pesänpehmikkeitä pois vaikka lusikalla ja laittaa uutta tilalle. Joskus emo lopettaa nyppimisen, kun stressaava tekijä häviää, mutta aina näin ei käy, vaan lopulta poikasilla saattaa olla jopa vertavuotavia haavoja.

Nyppimistilanteessa emo täytyy erottaa poikasista ja antaa isän kasvattaa poikaset.

Oman kokemuksen mukaan nypityt naaraat eivät välttämättä nypi omia jälkeläisiään, vaan voivat olla emoaankin huolehtivaisempia emoja. Erästä omaa naarastani emo nyppi jopa sen kasvettua koko höyhenpukuunsa niin, että sillä oli siivessä pari paljasta laikkua. Tämä nypitty naaras ei kuitenkaan itse ole vielä ainakaan nyppinyt omia jälkeläisiään, vaan on ollut erinomainen emo.

Munisvaikeudet

Jos naaras vaikuttaa apaattiselta ja heikolta, ulostaa suuria, liian löysiä ulostepalloja, joissa on usein verta, heiluttaa pyrstöään ja pinnistää samalla ankarasti kannattaa alkaa epäillä munimisvaikeuksia. Naaras yrittää helpottaa oloaan vaihtamalla aluksi usein istumapaikkaa ja istumalla joko vaakasuorassa tai hyvin ojennetussa asennossa, lisäksi se saattaa nyppiä myös peräaukkonsa höyheniä.

Syitä tähän voivat olla, että naaras on liian nuori (alle 1-vuotias), munanjohdin ei ole riittävän joustava, muna on liian suuri, puutteellinen ruokinta (varsinkin vitamiinien- ja kalkinpuute), lintujen pitäminen liian pimeässä, kosteissa tai viileissä tiloissa ja jatkuva muniminen ilman tarpeellista lepoaikaa. Vanhemmilla naarailla munimisvaikeuksia aiheuttaa lähinnä liian alhainen lämpötila, jolloin ensiapuna pitäisi saada linnulle lämpöä lihasten toiminnan parantamiseksi.

Kalkkijalkapunkki

Olisi hyvä myös tarkistaa ennen lintujesi pesintää, ettei niillä ole kalkkijalkapunkin aiheuttamia oireita, sillä punkki tarttuu poikasiin vanhemmista kosketuksen kautta. Vaikka poikasissa ei näkyisikään oireita, ne ovat silti saattaneet saada tartunnan vanhemmiltaan. Punkki alkaa oireilla vasta linnun ollessa 6-12 kuukaudenikäinen.

Kuollut poikanen

Toisinaan nuorimmainen poikanen saattaa tallautua vanhempien poikasten jalkoihin tai jäädä vähemmälle ruualle ja kuolla, etenkin jos vanhemman ja nuorimman poikasen välillä on suuri ikäero. Kuollut poikanen pitää ottaa pöntöstä heti pois, ennen kuin se alkaa kerätä bakteereja ja mädäntyä. Jos huomaat, että nuorimmainen poikanen ei saa tarpeeksi ruokaa saattaa tähän auttaa se, että otat vanhimmat poikaset hetkeksi pois pesästä ja siirrät toiseen pesäpönttöön. Tämän tarkoituksena olisi antaa poikasen ruokahuudon antaa kuulua ja saada vanhemmat ruokkimaan sitä. Kun poikanen on saanut ruokaa, siirretään vanhemmat poikaset takaisin pönttöön.

Jos emot eivät tunnut vastaavan tästä huolimatta poikasen ruokahuutoon, ei tilanteessa ole oikein mitään tehtävissä, sillä käsinruokintakin vastakuoriutuneelle tai muutaman päivän ikäiselle on vaikeaa ja haasteellista. Itse en ole koskaan joutunut turvautumaan käsinruokintaan, joten siitä minulla ei ole omakohtaista kokemustakaan. Undulaatti on kuitenkin kuoriutuessaan todella pieni ja haavoittuva ja siksi uskonkin, että käsinruokinta saattaisi ennemminkin vanhingoittaa poikasta.