Sairaudet
Sulkasato
»
Ranskalainen
sulkasato »
Höyhenmätä
»
Höyhenten
nyppiminen »
Sydämen
vajaatoiminta »
Vitamiinin
puutokset »
Jodin
puute »
Kalkkijalkapunkki
»
Oksentaminen
»
Lintu pystyy
pitkään
piilottamaan sairauden oireitaan. Se saattaa olla aktiivinen ja
syödä normaalisti, kunnes tila menee todella huoksi
ja sairaus huomataan. Lintu saattaa siis olla ollut jo
pidempään sairaana ennen kuin se huomataan.
Tämän arvellaan johtuvan siitä,
että sairaan linnun on luonnossa helpompi
välttyä saaliiksi joutumiselta
esittämällä tervettä
yksilöä. Sairaudelle altistavat erilaiset
stressitekijät, kuten ahtaus, väärä
ravinto, kylmyys, kuumuus, heikentäen vastustuskykyä.
Sairas
lintu istuu vain
yhdessä paikkaa orrellaan eikä ole yhtä
pirteä kuin ennen, ja se saattaa olla menettänyt
myös ruokahalunsa. Jos lintu
näyttää olevan sairas, on parasta ottaa
yhteyttä eläinlääkäriin ja
varmistaa, onko lintu todella sairas, sillä undulaateista ei
aina välttämättä heti huomaa niiden
sairastuneen. Oheisessa taulukossa on tietoa joistakin undulaattien
yleisimmistä sairauksista sekä tietoa niiden
hoidosta.
Ensiapu
Sairas
lintu siirretään erilliseen pieneen häkkiin,
jossa se voi olla yksin. Huoneen, jossa sairas lintu on, on oltava
lämmin ja rauhallinen. Laita linnulle infrapunalamppu, joka
kiihdyttää linnun verenkiertoa ja aineenvaihduntaa
sekä aktivoi suoja-aineita. Aseta lamppu 40-50 cm:n
päähän linnusta, ja katso ettei
lämpötila nouse yli 35 asteen.
Infrapunasäteilyä kannattaa antaa noin kolme kertaa
päivässä 20-30 minuutin ajan. Muista
tarkkailla jokaisen hoito kerran jälkeen, ettei
lämpötila laske liian nopeasti, mutta pidä
sairaan linnun hoitopaikan lämpötilana 35 astetta.
Jos havaitset
linnussa pienenkin kouristuksenomaisen liikkeen tai halvaantumista,
lopeta infrapunasäteilytys, sillä kaikki
säteily on tällaiselle vahingollista.
Sulkasato
Sulkasato
ei ole sairaus, vaan kaikilla undulaateilla on sulkasato
yhdestä kerrasta muutamaan kertaan vuodessa. Jotkut linnut
vaihtavat kaikki höyhenensä lähes
yhdellä kertaa, jotkut taas vähitellen. Joskus lintu
voi sulkasadon aikaan tulla jopa lentokyvyttömäksi,
mutta kunhan uudet sulat kasvavat, vaiva kyllä paranee.
Sulkasadon aikana täytyy erityisen tarkasti valvoa ettei lintu
joudu alttiiksi
vähäisimmällekään vedolle.
Ranskalainen sulkasato (eng. French moult)
Ranskalainen
sulkasato on polyoma-viruksen aiheuttama, ja puhkeaa yleisemmin
nuorille neljän viikon ikäisille undulaateille. Virus
saa aikaan höyhenten lähdön
pyrstöstä ja isoista lentosulista, ja saattaa
tehdä linnun lentokyvyttömäksi.
Kaikkein
alttiimpia polyoma virusinfektiolle ovat nuoret
pesässä olevat poikaset. Jotkut kuolevat
pesään, osalle höyhenet kasvavat
epänormaalisti ja toipuvat seuraavan sulkasadon
jälkeen ja saavat lentokykynsä takaksisin, kun taas
osa infektion saaneista ei osoita mitään
merkkejä polyoma-viruksesta. Virus leviää
helposti linnusta toiseen, etenkin höyhenpölyn
mukana, ja voi mennä jopa emosta tämän
munaan.
Ranskalaiseen
sulkasatoon ei ole mitään hoitokeinoa, koska virus
pystyy helposti muuntautumaan ja kestää
antibiootteja. Jos parvessasi on todettu polyoma-virusta,
älä pese pönttöjä samalla
harjalla, sillä virus voi kulkeutua tällöin
pöntöstä toiseen. Paras ratkaisu olisi
lopettaa kokonaan lintujesi pesittäminen.
Tämä antaa aikuisille tartunnan saaneille
mahdollisuuden kehittää itselleen paremman
immuunisysteemin virusta vastaan. Kannattaa ottaa lintusi pois
aviaariostasi ja antaa aikuisten olla pesimättä
ainakin 6 kuukautta. Tämän on osoitettu olevan
tehokas keino viruksen torjunnassa. Vaikka pesimässä
olisi viruksen kantajia, ei poikasilla yleensä ilmene
enää virusta.
Tartunnan
saaneita lintuja ei tulisi käyttää
kasvatukseen, vaan pitää tavallisina
lemmikkeinä.
Höyhenmätä
(eng. PBFD, eli Psittacine
Beak and Feather Disease)
Höyhenmätä
on viruksen aiheuttama sairaus joka vaikuttaa höyhenten
kehitykseen ja kasvuun. Höyhet saattavat katkeilla, putoilla,
kehittyä epänormaalisti. Lisäksi se voi
aiheuttaa nokan liikakasvua ja epämuodostumaa. Virus voi
myös vaikuttaa aivoihin, maksaan tai
vähentää immuunisysteemin
vastustuskykyä sekä lopulta myös tappaa
linnun, etenkin jos se on nuori. Tartunnan saaneilla voi
esiintyä taudin kehittyessä eteen päin
myös laihtumista sekä masennusta.
Höyhenmätään
ei ole hoitokeinoa, mutta sen leviämistä voi
estää eristämällä
tartunnan saaneet yksilöt terveistä linnuista.
DNA-testin
avulla voidaan määrittää tartunnan
saaneet yksilöt. Tosin tässäkin omat
vaikeutensa, sillä lintu on saattanut
kehittää taudin alkuvaiheessa joksikin aikaa
vastustuskyvyn virusta vastaan, jolloin DNA-testi ei tuota haluttua
tulosta. Tämän vuoksi linnut olisi hyvä
testata taudin varalta pariin kertaan.
Höyhenten nyppiminen
Höyhenten
nyppimiseksi sanotaan linnun pakonomaista, haitallista
käyttäytymistä, jolloin lintu nyppii osan
tai jopa kaikki sulkansa irti tai vahingoittaa niitä muilla
tavoin. Tämä ei ole yleistä undulaateilla,
mutta silti
tähän ongelmaan
törmätään
välillä.
Nyppimisen
syyt saattavat olla psykologiset
muun muassa yksinäisyys, surullisuus, ihottuma, halu
pesiä ja tekemisen puute. Undulaatteja tai muita parvilintuja
ei saisi pitää koskaan yksin. Linnuilla
pitäisi olla myös paljon tekemistä ja
lentomahdollisuus. Kun lintu alkaa kerran nyppiä
höyheniään, siitä tulee tapa, josta
on hyvin vaikea päästä eroon.
Nyppimistä saattavat aiheuttaa myös A-vitamiinin
puutos, sisäelinsairaudet tai erilaiset bakteeri- ja
sieni-infektiot iholla ja/tai sulkien tupissa.
Joskus
pelkkä yksi lajitoveri ei riitä, vaan lintu
kaipaa pientä parvea, ollakseen onnellinen.
Tästä on hyvänä
esimerkkinä oma Vani-tyttöni, joka alkoi
nyppiä höyheniään aivan
yhtä äkkiä, vaikka sillä oli koiras
undulaatti seuranaan. Heti kun se pääsi parveen,
jossa oli n. 5 lintua, se vähensi
nyppimistään ja alkoi laulaa enemmän, pieni
parvi paransi selvästi sen elämänlaatua.
Vani ei ole vieläkään
päässyt kokonaan nyppimisestään,
sillä usein kerran nyppimisen aloittaneen, on vaikea
päästä tavastaan eroon, mutta
höyheniä Vanille on päässyt
selvästi enemmän kasvamaan.
Jos
linnulla on paljaita alueita, esimerkiksi
päässä tai muissa sellaisissa paikoissa
ruumistaan joihin linnun oma nokka ei yllä, saattaa joku
toinen lintu nyppiä sitä. Tällöin
pitäisi tarkkailla lintuja ja etsiä lintu, joka
nyppii toisia ja erottaa tämä muista linnuista.
Omia
höyheniään nyppivälle linnulle
pitäisi tarjota erilaisia hedelmiä ja vihanneksia,
jotka stimuloivat linnun aisteja ja auttavat näin
ikävystymiseen. Voit myös tarjota erilaisia
herkkutankoja, joita lintu voi nakertaa ja saada
tästä tekemistä itselleen.
Kutiseva
ihottuma saattaa aiheuttaa myös höyhenten
nyppimistä. Ihottuma saattaa aiheutua liian kuivasta huoneen
ilmasta tai linnulla ole mahdollisuutta kylpeä eikä
sitä sumuteta vedellä ollenkaan.
Sydämen vajaatoiminta
Yleensä
sydämen vajaatoimintaa ilmenee vanhoilla undulaateilla, jotka
ovat nuorempina olleet hoikkia ja terveitä. Toisaalta
sydänvika voi olla myös synnynnäinen,
jolloin sitä voi ilmetä myös nuoremmilla
linnuilla, ja toisinaan myös eri taudit voivat vahingoittaa
sydäntä ja johtaa sydämen vajaatoimintaan
tai muuhun sydänvikaan.
Oireet
Sydämen
vajaatoiminnan oireita voivat olla mm. tiheä hengitys
esimerkiksi lennon aikana ja sen jälkeen
sekä jopa silloin kun lintu lepää.
Lentohaluttomuus ja epänormaali väsymys voivat olla
myös oireita sydämessä olevasta viasta.
Sairauden heikentämä sydänlihas ei jaksa
pumpata tarpeeksi verta kaikkialle linnun elimistöön,
ja tämän voi nähdä esimerkiksi
linnun jaloista niiden ihon muuttuessa siniseksi jokaisen fyysisen
suorituksen jälkeen, esimerkiksi lentämisen
jälkeen, ja varpaat kylmenevät. Nokasta voi
myös nähdä
ällistyttävän voimakkaan muutoksen sen
väri voimakkuudessa. Kun nokkaan ei virtaa tarpeeksi verta
fyysisen suorituksen aikana, nokan värin voimakkuus laskee, ja
nokka vaalenee.
Linnulla, jolla on
sydämen
vajaatoimintaa, saattaa esiintyä kaikki mainitut oireet tai
vain
yksi niistä, lisäksi oireet saattavat olla oire
jostain muuta
sairaudesta kuin sydämen vajaatoiminnasta. Oireiden
esiintyessä sinun olisikin hyvää ottaa
eläinlääkäriin yhteyttä
selvittääksesi, mistä oireet voisivat johtua.
Mikä voisi aiheuttaa sydämen
vajaatoimintaa?
Yksi
syy sairastumiseen voi olla, se ettei linnun anneta
käyttää lihaksiaan tarpeeksi, kuten
päästetä
lentämään, jolloin lintu
pääse väistämättä
lihomaan. Ylipaino voi
olla linnulle hengenvaarallista ja voi vahingoittaa
sydäntä.
Tietyt pitkään jatkuneet tulehdukset voivat
vahingoittaa
sydäntä. Lisäksi puutteellinen ravinto ja
myrkytys
voivat vahingoittaa sydänlihasta ja johtaa näin
sydämen
vajaatoimintaan.
Yleensä syy
erityisesti nuorten, noin 1-vuotiaiden, undulaattien kuolemaan on
synnynnäinen sydänvika.
Jos
linnullasi on todettu sydämen vajaatoimintaa, olisi ehdottoman
tärkeää poistaa kaikki lintua stressaavat
asiat. Jos lintu on ylipainonsa takia sairastunut, olisi ravinnosta
vähennettävä rasvan
määrää.
Vitamiinin puutokset
Jos
lintujen ravinto ei sisällä kaikkia tarvittavia
mineraaleja ja vitamiineja, lintu voi sairastua. Linnuille
tärkeimmät vitamiinit ovat A, B, D ja E.
A-vitamiinin
puutos
A-vitamiinin
krooninen puutos voi johtaa ihon turpoamiseen nokan alaosan
läheisyydessä, sillä sylkirauhaset
sijaitsevat tällä alueella. Kurkun limakalvot ovat
usein kellertävät tai
valkopäällysteiset ja lintu kärsii usein
myös silmäsairauksista, kuten silmän
sidekalvontulehduksesta tai turvonneista
silmäluomista. Oireina ovat myös jatkuva flunssa, eli
sieraninten vuoto ja aivastelu. Hengitys voi myös olla
vinkuvaa ja vaikeutunutta tukkeutuneiden sierainten takia. Nokkassa voi
ilmetä myös liikakasvua ja paksuuntumista.
Jos linnun todetaan
kärsivän A-vitamiininpuutoksesta, olisi
tähän puututtava nopeasti
lisäämällä ruokavalioon
A-vitamiinia sisältävää ravintoa,
lisäksi eläinlääkäri voi
antaa vitamiinia linnulle suoraa pistoksena.
A-vitamiininpuutos on
varmasti vitamiineista johtuvista puutostiloista yleisin,
sillä normaali siemenruoka sisältää
hyvin vähän A-vitamiinia. Ruokavalioon tulisikin
lisätä paljon värikkäitä
ja tummia kasviksia, jotka sisältävät
A-vitamiinin esiastetta, tällaisia ovat mm. persillia ja
paprika.
B-vitamiinin
puutos
B-vitamiini
edistää energia-aineenvaihduntaa toimien
entsymaattisissa reaktioissa kofaktorina.
Erityisen tärkeäksi B-vitamiinien
tarve kasvaa pesinnän aikaan vanhempien elinvoimaisuuden
säilyttäjänä ja poikasten kasvussa.
B-vitamiinin
puutos voi johtaa linnun jalkojen halvaantumiseen. Lintu saattaa tippua
maahan ja nilkuttaa, koska sen jalka/jalat ovat vaurioituneet
B-vitamiinin puutoksen takia.
Eläinlääkäri
voi antaa linnulle nestemäistä liuosta, jota
laitetaan linnun juomaveteen. Tämän lisäksi
lintuun saatetaan ruiskuttaa suoraa B-vitamiinia.
D3-vitamiinin
puutos
D3-vitamiini
lisää kalsiumin ja fosfaatin imeytymistä
suolesta ja osallistuu luuston muodostumiseen. Jos
D3-vitamiinia ei tule jostain syystä
riittävästi, luut alkavat haurastua ja
tämä voi johtaa munuaisten vaurioitumiseen,
epämuodostumiin, munimisvaikeuksiin, nokan
epämuodostumaan ja nuorilla yksilöillä
rakiittiin. Rakiitille on ominaista luuston pehmeneminen, alaraajojen
käyristyminen, kasvuhäiriöt ja jopa
kouristukset. Vanhemmilla linnuilla samoista oireista puhutaan
vanhuuden rakiittina.
Varmistaaksesi,
että lintusi saavat riittävästi
D3-vitamiinia, olisi niille tarjottava
monipuolista ruokaa ja
mineraalisekoituksia. D3-vitamiinia syntyy
luonnostaan
UV-säteilyn vaikutuksesta.
E-vitamiinin
puutos
E-vitamiini
on tärkeä antioksidantti, jolla saattaa olla
tärkeä merkitys immuniteetin kannalta ja
edistävän stressinsietokykyä. E-vitamiinilla
on tärkeä merkitys vapaiden radikaalien (= atomi tai
atomiryhmä, jolla parittomia elektroneja, minkä
vuoksi reagoivat herkästi elimistön rasvojen ja DNA:n
kanssa vaurioittaen näitä)
ehkäisyssä, joita syntyy enemmän mm.
pesintäaikaan ja stressin seurauksena. Vapaita radikaaleja
pääsee elimistöön myös,
jos linnulle syötetään ruokaa, jossa rasva
on päässyt härskiintymään.
E-vitamiinin
puutos aiheuttaa linnuille vapinaa ja kompurointia kävelyn
aikana. Myös kouristukset ja pakottava
pyörivä liike voivat olla merkkejä
E-vitamiinin puutoksesta. Näössä on usein
myös vikaa ja lintu saattaa pahimmassa tapauksessa jopa
sokeutua.
Merkittävintä
E-vitamiinin puutoksessa on, että sitä ei voida
parantaa. Edes E-vitamiini pistokset eivät auta E-vitamiinin
puutokseen.
Jodin
puute
Jodin puute ilmenee
lemmikkilinnuista juuri useimmiten undulaateilla. Normaali
siemensekoitus ei yleensä sisällä
tarpeellista määrää jodia, jolloin
linnun kilpirauhanen saattaa suurentua (struuma) ja
kilpirauhashormonien määrä veressä
vähenee vaikuttaen mm. aineenvaihduntaan esim. rasvan
kertyminen elimistöön.
Suurentunut kilpirauhanen
painaa henkitorvea ja aiheuttaen hengittämisen vaikeutumista,
nieleskelemistä, naksuvaa äänetelyä
ja muuttuneen lauluäänen. Tyypillisin oire on
pään muuttunut asento, lintu
näyttää kuin katsoisi
ylöspäin. Lisäksi voi esiintyä
oksentelua, väsymystä ja hidastunutta sulkasatoa.
Jodin puute hoidetaan
korjaamalla ruokavaliota ja
lisäämällä jodia kuurina
juomaveteen.
Kalkkijalkapunkki (eng.
Burrowing mites)
Kalkkijalkapunkki (Knemidokoptes ssp.) on aika
yleinen vaiva undulaateilla. Nämä punkit
käyttävät ravinnokseen linnun kuolleita
ihosoluja, ja kaivautuvat linnun ihon sisälle tehden sinne
tunneleita ja munimalla munia. Undulaateilla punkki tulee
yleensä näkyviin naamassa, etenkin nokassa,
vahanahassa ja silmäluomissa, mutta joskus punkki on
levittäytynyt jopa linnun jalkoihin asti. 
Kalkkijalkapunkki
leviää kosketuksesta. Esimerkiksi nuoret
pesässä olevat poikaset voivat saada punkin
vanhemmiltaan ruokinnan tai muun kosketuksen yhteydessä.
Vaikka lintu olisi saanut jo pesässä punkkitartunnan,
se ei välttämättä ala oireilla
vasta, kun lintu on 6-12 kk vanha.
Jaloissa
vaikuttava kalkkijalkapunkki Knemidokoptes
mutans, tekee jalkoista kuivat ja suomuiset. Knemidokoptes mutans erittää
jalkojen ihoon ainetta, joka saa ne kutiamaan ja turpoamaan. Jos
linnulla on rengas jalassa, kun sillä on kalkkijalkapunkkeja
jaloissaan, voi jalkojen turpoaminen johtaa pahimmassa tapauksessa
jalan menettämiseen.
Nokassa,
vahanahassa ja silmäluomissa vaikuttava kalkkijalkapunkki Knemidokoptes pilae, tekee
alkuvaiheessa vaaleaita alueita, jotka paksuuntuvat ja
leviävät ajan kuluessa. Koska punkit kaivavat
tunneleita linnun ihoon ja
nokkaan,
voi linnun nokka tippua pahimmassa tapauksessa kokonaan pois, jos
tätä ei hoideta. Kalkkijalkapunkki johtaa
lähes aina kuolemaan, lintu joko kuolee
nälkään tai suuren verenhukan vuoksi.
Kalkkijalkapunkkia
sairastavaa voidaan hoitaa esimerkiksi
parafiiniöljyllä. Ainetta
levitetään noin neljän viikon ajan 1-2
kertaa päivässä topspuikolla alueille,
joissa on punkin aiheuttamia iho-oireita. Toinen vaihoehto on
levittää
eläinlääkäriltä saatavaa
Ivomecia linnun niskaan paljaalle iholle.
Kalkkijalkapunkki ei ole haitallinen ihmisille.
Oksentaminen
Oksentelua esiintyy
undulaatin normaalissa käyttäytymisessä mm.
koiraiden soitimessa puolison ruokkimisessa ja
pesinnässä poikasten ruokkimisessa. Kun
kuvun limakalvo tulehtuu ja/tai haavautuu esiintyy oksentelua, joka ei
ole yhteydessä mihinkään edellä
mainituista. Kuputulehdusta voivat aiheuttaa monet erilaiset
tekijät, jotka saavat kuvun limakalvon
ärtymään; tällaisia ovat mm. kuvun
mekaaninen ärsyyntyminen, loiset, sieni- ja
bakteeri-infektiot, myrkytys tai sisäelinten kasvaimet.
Oksennus saattaa sisältää kokonaisia tai
osittain sulaneita siemeniä ja haista voimakkaasti.
Seuraavassa erilaisia kuputulehduksen aiheuttajia.
Mekaaninen ärsytys
Mekaanisesta
ärsytyksestä voidaan puhua silloin, kun ruoka
oksennetaan ja niellään monta kertaa
peräkkäin. Tällaista esiintyy varsinkin
yksinäisillä koirailla, jotka oksentavat
lelupuolisolleen ruokaa laulaessaan soidinta, mutta lelu ei
elävän puolison tavoin otakaan ruokaa, jolloin koiras
joutuu nielemään ruuan takaisin. Kupu
ärtyy tästä jatkuvasta ruuan
nielemisestä ja oksentamisesta ja antaa näin
mahdollisuuden erilaisten infektioiden puhkeamiselle ja edelleen
kuputulehdukselle.
Lintu saattaa
myös niellä jonkin muovi tai puupalan, joka voi
haavoittaa tai muuten ärsyttää kuvun
limakalvoa aiheuttaen myös kulutulehdusta.
Myrkytys
Jos lintu syö
jotain myrkyllistä, kuten avokadoa tai muita
myrkyllisiä kasveja, pilaantunutta tai ihmisille tarkoitettua
rasvaista ruokaa, se voi oksentaa myrkytyksen takia. Hiilitabletit
voivat auttaa tällaisessa tapauksessa.
Bakteeri-infektio
Yleisimmät
bakteeri-infektion aiheuttajat linnuilla ovat Escherichia coli ,
streptokokki, stafylokikki, Citrobacter
ssp. bakteerit. Muita linnuilla tavattavia bakteereja ovat
mm. Pseudemonas
ssp.
ja diplokokki.
Jos lintu on
stressaantunut ja vastutustuskyky on sen seurauksena heikentetynyt, tai
kupu on ärsyyntynyt esim. jokin mekaanisen ärsytyksen
takia, voi jokin bakteeri päästä
aiheuttamaan infektion kuvussa saaden aikaan tulehduksen ja sen
seurauksena oksentelua sekä ripulia.
Yleensä
bakteeri-infektiossa kupu turpoaa, tulee kipeäksi,
minkä seurauksena lintu menettää
ruokahalunsa. Kuvusta alkaa erittyä myös limaa, jota
lintu oksentaa koittaen samalla ravistaa
päätään. Tämän
seurauksena pää ja naama saattaa olla liman tahrima,
lisäksi limaa on saattanut lentää orsille
tai kalteriin. Suolistossa bakteerit saattavat
ärsyttää suolta ja vahingoittaa munuaisia ja
maksaa sekä aiheuttaa löysää
vihreää ripulia.
Bakteeri-infektioita
hoidetaan antibiooteilla, jota annetaan ruiskulla suoraan suuhun tai
sekoitetaan juomaveden sekaan.
Trichomonas
gallinae
alkueläininfektio
T. gallinae
löytyy yleensä
suu-nokka ontelosta sekä ruuansulatus- ja hengitysteiden
etuosasta, ja tätä tavataan linnuilla melko usein.
Trichomonas lisääntyy ja nopeasti jakautumalla, mutta
ei muodosta
lepoitiöitä, joten se eit selviä
ilman isäntää. Alkueläin
leviää lemmikkilintuihin yleensä juomaveden
kautta.
T.gallinae
siirtyy linnusta
toiseen herkästi monella eri tavalla. Esimerkiksi emolta
poikasille,
kun nämä ruokkivat juuri kuoriutuneita poikasiaan
kupumaidolla.
Vanhat linnut saattavat olla oireettomia ja silti kantaa T.gallinaeta
vuosia ja olla näin jatkuva lähde poikaten
sairastumiseen.
Trichomonas on
pääasiassa nuorten
lintujen sairaus. Taudin vakavuus riippuu linnun herkkyydestä
ja T.gallinae kannan
patogeenisyydestä. Vanhemmat linnut, jotka
selviävät trichomonaksen aiheuttamasta infektiosta,
saattavat
silti vielä kantaa sitä, mutta ovat tulleet
vastustuskykyisiksi
uusille infektioille, joten ne ovat oireettomia.
Nuorilla linnuilla
ensimmäinen merkki
infektiosta on vaalea tai kellertävä alue
suuontelossa erityisesti
pehmeässä suulaessa. Infektoitunut alue
käsittää tulehtuneen ja
haavautuneen limakalvoston pinnan, ja leviää koon ja
määrän
puolesta ruokatorveen, kupuun ja lihasmahaan. Infektoitunut alue voi
kehittyä isoksi, tiiviiksi nekroottiseksi massaksi, joka
tukkii
luumen. Toisinaan infektio leviää syvälle
sisäkudoksiin kuten
maksaan ja muihin elimiin.
Akuuteissa
tapauksissa voi olla joitain
pieniä merkkejä linnun sairastumisesta, ja tauti voi
johtaa yhtä
äkkiseen kuolemaan. Toisissa tapauksessa sairastuneet poikaset
saattavat lopettaa syömisen, laihtua,
näyttää
pörröisiltä ja
apaattisilta, lisäksi niillä on vaikeuksia
pysyä tasapainossa.
Myös ripulia saattaa ilmetä, ja kuolemaan tauti voi
johtaa kolmessa
viikossa. Suuhun ja kupuun saattaa keräytyä
vihertävää tai vaaleaa
juustomaista nestettä, jota lintu oksentaa ulos nokasta
T.gallinaen
leviäminen parveen voidaan ehkäistä
puhdistamalla juoma- ja ruoka-automaatit
säännöllisesti ja hoitamalla sairaat
sekä mahdolliset kantajat. T.gallinaeen tehoaa
Antiprotozoal tyyppiset lääkkeet.
Candida
albicans
hiivainfektio
Candida suvun
hiivamikrobeista albicans suvun lajit aiheuttavat infektioita
linnuilla. Näitä mikrobeita voi olla normaalisti
jonkin
verran linnuilla ruuansulatuskanavassa. Hiivainfektiosta puhutaan, kun C.albicansien
määrä lisääntyy
haittaavasti, esimerkiksi stressin kautta alentuneen vastustuskyvyn
myötä, saaden aikaan ongelmia ruuansulatuskanavassa,
muissa elimissä mm. nokassa tai hengitystiehyissä.
Muita C.albicansien
määrää
lisääviä tekijöitä ovat
A-vitamiinin puutos, huono hygienia, muiden mikrobien, kuten T.gallinaen
läsnäolo, yksipuolinen ruokavalio,
pitkään jatkunut antibioottien
käyttö (tuhoten hyvät bakteerit
suolistosta), viivästynyt kuvun tyhjeneminen.
Suussa ja nokassa oleva
infektio saa aikaan pahanhajuisen hengityksen, valkoista tai vaaleaa
eritettä suusta, jota lintu oksentaa. Joissain tapauksissa
kupu on turvonnut hiivojen erittämän kaasun vuoksi.
Hermostollisia oireita saattaa esiintyä sairauden
edettyä pidemmän aikaa mykotoksiinien eli
hermomyrkkyjen vaikutuksesta, jotka voivat vahingoittaa myös
maksaa.
C.albicansin
hoitoon määrätään
yleensä hiivoihin tehoavaa lääkettä
kuten Nystatiinia, Flucytosinea, Ketoconazolea, Fluconazolea ja
Itraconazolea. Hiivainfektioissa tulisi
välttää sokeripitoisten aineiden kuten mehun
antamista, sillä hiivat käyttävät
sokeria ravintonaan.
Avian Gastric Yeast eli AGY
Sairauden nimi on suoraan
käännettynä lintujen hiivamaha. AGY
sairauden aiheuttaa ns. megabakteeri, joka on hiivantyyppinen (fungi)
patogeeni, ja löydettiin vasta vuonna 2004.
Megabakteeri asettuu linnun
ruuansulatusjärjestelmän limakalvolle.
AGY on todella
vahingollinen ja sairauden edetessä tappava
tauti. AGY tarttuu linnusta toiseen todella herkästi ja
sitä tavataan lemmikkilinnuista etenkin undulaateilla. AGY:n
leviäminen jopa koko parveen perustuu sairauden kroonisuuteen.
Sairas lintu voi vaikuttaa aivan terveeltä, ja näin
levittää mikrobeja mm. juomaveden kautta muuhun
parveen. Lintu, joka kärsii AGY:sta saa yleensä
herkemmin myös jonkin bakteeri-infektion, jolloin sairaassa
linnussa on havaittavissa molempien mikrobien aiheuttamia oireita.
Sairauden
edetessä akuutiksi, lintu menee heikkoon kuntoon ja
syö paljon silti laihtuen. Laihtuminen johtuu mikrobien
vaikutuksesta ruuansulatus systeemiin, erityisesti ravintoaineiden
imeytymisessä elimistöön. Monessa
tapauksessa sairas
lintu myös oksentaa kokonaisia tai osittain sulaneita
siemeniä, mikä joissain tapauksissa myös
haisee pahalta. Osittain sulaneita siemeniä saattaa
löytyä jopa ulosteiden seasta. Lopulta organismit
alkavat sulattaa itseään ja lintu kuolee
nälkään.
Monet asiantuntijat
suosittelevat, ettei AGY:a sairastavalle linnulle annettaisia
mitään sokeritipitoista (dekstroosi, glukoosi,
fruktoosi...) ravintoa, ei edes vitamiinilisää
(sisältävät usein sokeria). On kuitenkin
eräitä, joiden mielestä sokeripitoisia
hedelmiä tulisi antaa fungisidisen lääkkeen
annon aikana.
Eräässä
tapauksessa AGY:a sairastava saatiin terveeksi antamalla timjami
teetä (2 teelusikkaa yrttiä 250 ml:n vettä).
Madollisen
rauhasmahassa piilevän loistartunnan vuoksi henkilö
lisäsi timjami teehen lisäksi puoli teelusikkaa
anista.
Lisää
tulossa myöhemmin...
Lähde:
