Sairaudet
Sulkasato»
Ranskalainen
sulkasato»
Höyhenmätä»
Höyhenten
nyppiminen»
Sydämen
vajaatoiminta»
Vitamiinin
puutokset»
Kalkkijalkapunkki»
Sairas lintu istuu vain
yhdessä paikkaa orrellaan eikä ole yhtä
pirteä kuin ennen, ja se saattaa olla menettänyt
myös ruokahalunsa. Jos lintu
näyttää olevan sairas, on parasta ottaa
yhteyttä eläinlääkäriin ja
varmistaa, onko lintu todella sairas, sillä undulaateista ei
aina välttämättä heti huomaa niiden
sairastuneen. Oheisessa taulukossa on tietoa joistakin undulaattien
yleisimmistä sairauksista sekä tietoa niiden
hoidosta.
Ensiapu
Sairas
lintu siirretään erilliseen pieneen häkkiin,
jossa se voi olla yksin. Huoneen, jossa sairas lintu on, on oltava
lämmin ja rauhallinen. Laita linnulle infrapunalamppu, joka
kiihdyttää linnun verenkiertoa ja aineenvaihduntaa
sekä aktivoi suoja-aineita. Aseta lamppu 40-50 cm:n
päähän linnusta, ja katso ettei
lämpötila nouse yli 35 asteen.
Infrapunasäteilyä kannattaa antaa noin kolme kertaa
päivässä 20-30 minuutin ajan. Muista
tarkkailla jokaisen hoito kerran jälkeen, ettei
lämpötila laske liian nopeasti, mutta pidä
sairaan linnun hoitopaikan lämpötilana 35 astetta.
Jos havaitset
linnussa pienenkin kouristuksenomaisen liikkeen tai halvaantumista,
lopeta infrapunasäteilytys, sillä kaikki
säteily on tällaiselle vahingollista.
Sulkasato
Sulkasato
ei ole sairaus, vaan kaikilla undulaateilla on sulkasato
yhdestä kerrasta muutamaan kertaan vuodessa. Jotkut linnut
vaihtavat kaikki höyhenensä lähes
yhdellä kertaa, jotkut taas vähitellen. Joskus lintu
voi sulkasadon aikaan tulla jopa lentokyvyttömäksi,
mutta kunhan uudet sulat kasvavat, vaiva kyllä paranee.
Sulkasadon aikana täytyy erityisen tarkasti valvoa ettei lintu
joudu alttiiksi
vähäisimmällekään vedolle.
Ranskalainen sulkasato (eng. French moult)
Ranskalainen
sulkasato on polyoma-viruksen aiheuttama, ja puhkeaa yleisemmin
nuorille neljän viikon ikäisille undulaateille. Virus
saa aikaan höyhenten lähdön
pyrstöstä ja isoista lentosulista, ja saattaa
tehdä linnun lentokyvyttömäksi.
Kaikkein
alttiimpia polyoma virusinfektiolle ovat nuoret
pesässä olevat poikaset. Jotkut kuolevat
pesään, osalle höyhenet kasvavat
epänormaalisti ja toipuvat seuraavan sulkasadon
jälkeen ja saavat lentokykynsä takaksisin, kun taas
osa infektion saaneista ei osoita mitään
merkkejä polyoma-viruksesta. Virus leviää
helposti linnusta toiseen, etenkin höyhenpölyn
mukana, ja voi mennä jopa emosta tämän
munaan.
Ranskalaiseen
sulkasatoon ei ole mitään hoitokeinoa, koska virus
pystyy helposti muuntautumaan ja kestää
antibiootteja. Jos parvessasi on todettu polyoma-virusta,
älä pese pönttöjä samalla
harjalla, sillä virus voi kulkeutua tällöin
pöntöstä toiseen. Paras ratkaisu olisi
lopettaa kokonaan lintujesi pesittäminen.
Tämä antaa aikuisille tartunnan saaneille
mahdollisuuden kehittää itselleen paremman
immuunisysteemin virusta vastaan. Kannattaa ottaa lintusi pois
aviaariostasi ja antaa aikuisten olla pesimättä
ainakin 6 kuukautta. Tämän on osoitettu olevan
tehokas keino viruksen torjunnassa. Vaikka pesimässä
olisi viruksen kantajia, ei poikasilla yleensä ilmene
enää virusta.
Tartunnan
saaneita lintuja ei tulisi käyttää
kasvatukseen, vaan pitää tavallisina
lemmikkeinä.
Höyhenmätä
(eng. PBFD, eli Psittacine
Beak and Feather Disease)
Höyhenmätä
on viruksen aiheuttama sairaus joka vaikuttaa höyhenten
kehitykseen ja kasvuun. Höyhet saattavat katkeilla, putoilla,
kehittyä epänormaalisti. Lisäksi se voi
aiheuttaa nokan liikakasvua ja epämuodostumaa. Virus voi
myös vaikuttaa aivoihin, maksaan tai
vähentää immuunisysteemin
vastustuskykyä sekä lopulta myös tappaa
linnun, etenkin jos se on nuori. Tartunnan saaneilla voi
esiintyä taudin kehittyessä eteen päin
myös laihtumista sekä masennusta.
Höyhenmätään
ei ole hoitokeinoa, mutta sen leviämistä voi
estää eristämällä
tartunnan saaneet yksilöt terveistä linnuista.
DNA-testin
avulla voidaan määrittää tartunnan
saaneet yksilöt. Tosin tässäkin omat
vaikeutensa, sillä lintu on saattanut
kehittää taudin alkuvaiheessa joksikin aikaa
vastustuskyvyn virusta vastaan, jolloin DNA-testi ei tuota haluttua
tulosta. Tämän vuoksi linnut olisi hyvä
testata taudin varalta pariin kertaan.
Höyhenten nyppiminen
Höyhenten
nyppiminen ei ole yleistä undulaateilla, mutta silti
tähän ongelmaan
törmätään
välillä. Nyppimisen syynä saattavat olla
muun muassa yksinäisyys, surullisuus, ihottuma, halu
pesiä ja tekemisen puute. Undulaatteja tai muita parvilintuja
ei saisi pitää koskaan yksin. Linnuilla
pitäisi olla myös paljon tekemistä ja
lentomahdollisuus. Kun lintu alkaa kerran nyppiä
höyheniään, siitä tulee tapa, josta
on hyvin vaikea päästä eroon.
Joskus
pelkkä yksi lajitoveri ei riitä, vaan lintu
kaipaa pientä parvea, ollakseen onnellinen.
Tästä on hyvänä
esimerkkinä oma Vani-tyttöni, joka alkoi
nyppiä höyheniään aivan
yhtä äkkiä, vaikka sillä oli koiras
undulaatti seuranaan. Heti kun se pääsi parveen,
jossa oli n. 5 lintua, se vähensi
nyppimistään ja alkoi laulaa enemmän, pieni
parvi paransi selvästi sen elämänlaatua.
Vani ei ole vieläkään
päässyt kokonaan nyppimisestään,
mutta höyheniä on päässyt
selvästi enemmän kasvamaan.
Jos
linnulla on paljaita alueita, esimerkiksi
päässä tai muissa sellaisissa paikoissa
ruumistaan joihin linnun oma nokka ei yllä, saattaa joku
toinen lintu nyppiä sitä. Tällöin
pitäisi tarkkailla lintuja ja etsiä lintu, joka
nyppii toisia ja erottaa tämä muista linnuista.
Omia
höyheniään nyppivälle linnulle
pitäisi tarjota erilaisia hedelmiä ja vihanneksia,
jotka stimuloivat linnun aisteja ja auttavat näin
ikävystymiseen. Voit myös tarjota erilaisia
herkkutankoja, joita lintu voi nakertaa ja saada
tästä tekemistä itselleen.
Kutiseva
ihottuma saattaa aiheuttaa myös höyhenten
nyppimistä. Ihottuma saattaa aiheutua liian kuivasta huoneen
ilmasta tai linnulla ole mahdollisuutta kylpeä eikä
sitä sumuteta vedellä ollenkaan.
Sydämen vajaatoiminta
Yleensä
sydämen vajaatoimintaa ilmenee vanhoilla undulaateilla, jotka
ovat nuorempina olleet hoikkia ja terveitä. Toisaalta
sydänvika voi olla myös synnynnäinen,
jolloin sitä voi ilmetä myös nuoremmilla
linnuilla, ja toisinaan myös eri taudit voivat vahingoittaa
sydäntä ja johtaa sydämen vajaatoimintaan
tai muuhun sydänvikaan.
Oireet
Sydämen
vajaatoiminnan oireita voivat olla mm. tiheä hengitys
esimerkiksi lennon aikana ja sen jälkeen
sekä jopa silloin kun lintu lepää.
Lentohaluttomuus ja epänormaali väsymys voivat olla
myös oireita sydämessä olevasta viasta.
Sairauden heikentämä sydänlihas ei jaksa
pumpata tarpeeksi verta kaikkialle linnun elimistöön,
ja tämän voi nähdä esimerkiksi
linnun jaloista niiden ihon muuttuessa siniseksi jokaisen fyysisen
suorituksen jälkeen, esimerkiksi lentämisen
jälkeen, ja varpaat kylmenevät. Nokasta voi
myös nähdä
ällistyttävän voimakkaan muutoksen sen
väri voimakkuudessa. Kun nokkaan ei virtaa tarpeeksi verta
fyysisen suorituksen aikana, nokan värin voimakkuus laskee, ja
nokka vaalenee.
Linnulla, jolla on
sydämen
vajaatoimintaa, saattaa esiintyä kaikki mainitut oireet tai
vain
yksi niistä, lisäksi oireet saattavat olla oire
jostain muuta
sairaudesta kuin sydämen vajaatoiminnasta. Oireiden
esiintyessä sinun olisikin hyvää ottaa
eläinlääkäriin yhteyttä
selvittääksesi, mistä oireet voisivat johtua.
Mikä voisi aiheuttaa sydämen
vajaatoimintaa?
Yksi
syy sairastumiseen voi olla, se ettei linnun anneta
käyttää lihaksiaan tarpeeksi, kuten
päästetä
lentämään, jolloin lintu
pääse väistämättä
lihomaan. Ylipaino voi
olla linnulle hengenvaarallista ja voi vahingoittaa
sydäntä.
Tietyt pitkään jatkuneet tulehdukset voivat
vahingoittaa
sydäntä. Lisäksi puutteellinen ravinto ja
myrkytys
voivat vahingoittaa sydänlihasta ja johtaa näin
sydämen
vajaatoimintaan.
Yleensä syy
erityisesti nuorten, noin 1-vuotiaiden, undulaattien kuolemaan on
synnynnäinen sydänvika.
Jos
linnullasi on todettu sydämen vajaatoimintaa, olisi ehdottoman
tärkeää poistaa kaikki lintua stressaavat
asiat. Jos lintu on ylipainonsa takia sairastunut, olisi ravinnosta
vähennettävä rasvan
määrää.
Vitamiinin puutokset
Jos
lintujen ravinto ei sisällä kaikkia tarvittavia
mineraaleja ja vitamiineja, lintu voi sairastua. Linnuille
tärkeimmät vitamiinit ovat A, B, D ja E.
A-vitamiinin
puutos
A-vitamiinin
krooninen puutos voi johtaa ihon turpoamiseen nokan alaosan
läheisyydessä, sillä sylkirauhaset
sijaitsevat tällä alueella. Kurkun limakalvot ovat
usein kellertävät tai
valkopäällysteiset ja lintu kärsii usein
myös silmäsairauksista, kuten silmän
sidekalvontulehduksesta tai turvonneista silmäluomista.
Jos linnun todetaan
kärsivän A-vitamiininpuutoksesta, olisi
tähän puututtava nopeasti. Turvonneita sylkirauhasia
voidaan hoitaa, antamalla linnulle vitamiinia heti sairauden
alkuvaiheessa.
B-vitamiinin
puutos
B-vitamiinin
puutos voi johtaa linnun jalkojen halvaantumiseen. Lintu saattaa tippua
maahan ja nilkuttaa, koska sen jalka/jalat ovat vaurioituneet
B-vitamiinin puutoksen takia.
Eläinlääkäri
voi antaa linnulle nestemäistä liuosta, jota
laitetaan linnun juomaveteen. Tämän lisäksi
lintuun saatetaan ruiskuttaa suoraa B-vitamiinia.
D-vitamiinin
puutos
D-vitamiini
lisää kalsiumin ja fosfaatin imeytymistä
suolesta ja osallistuu luuston muodostumiseen. Jos
D-vitamiinia ei tule jostain syystä
riittävästi, luut alkavat haurastua ja
tämä voi johtaa nuorilla yksilöillä
rakiittiin. Rakiitille on ominaista luuston pehmeneminen, alaraajojen
käyristyminen, kasvuhäiriöt ja jopa
kouristukset. Vanhemmilla linnuilla samoista oireista puhutaan
vanhuuden rakiittina.
Varmistaaksesi,
että lintusi saavat riittävästi
D-vitamiinia, olisi niille tarjottava monipuolista ruokaa ja
mineraalisekoituksia. UV-säteily ja auringon valo
lisäävät myös D3-vitamiinin
tuotantoa linnun iholla.
E-vitamiinin
puutos
E-vitamiinin
puutos aiheuttaa linnuille vapinaa ja kompurointia kävelyn
aikana. Myös kouristukset ja pakottava
pyörivä liike voivat olla merkkejä
E-vitamiinin puutoksesta. Näössä on usein
myös vikaa ja lintu saattaa pahimmassa tapauksessa jopa
sokeutua.
Merkittävintä
E-vitamiinin puutoksessa on, että sitä ei voida
parantaa. Edes E-vitamiini pistokset eivät auta E-vitamiinin
puutokseen.
Kalkkijalkapunkki (eng.
Burrowing mites)
Kalkkijalkapunkki (Knemidokoptes ssp.) on aika
yleinen vaiva undulaateilla. Nämä punkit
käyttävät ravinnokseen linnun kuolleita
ihosoluja, ja kaivautuvat linnun ihon sisälle tehden sinne
tunneleita ja munimalla munia. Undulaateilla punkki tulee
yleensä näkyviin naamassa, etenkin nokassa,
vahanahassa ja silmäluomissa, mutta joskus punkki on
levittäytynyt jopa linnun jalkoihin asti. 
Kalkkijalkapunkki
leviää kosketuksesta. Esimerkiksi nuoret
pesässä olevat poikaset voivat saada punkin
vanhemmiltaan ruokinnan tai muun kosketuksen yhteydessä.
Vaikka lintu olisi saanut jo pesässä punkkitartunnan,
se ei välttämättä ala oireilla
vasta, kun lintu on 6-12 kk vanha.
Jaloissa
vaikuttava kalkkijalkapunkki Knemidokoptes
mutans, tekee jalkoista kuivat ja suomuiset. Knemidokoptes mutans erittää
jalkojen ihoon ainetta, joka saa ne kutiamaan ja turpoamaan. Jos
linnulla on rengas jalassa, kun sillä on kalkkijalkapunkkeja
jaloissaan, voi jalkojen turpoaminen johtaa pahimmassa tapauksessa
jalan menettämiseen.
Nokassa,
vahanahassa ja silmäluomissa vaikuttava kalkkijalkapunkki Knemidokoptes pilae, tekee
alkuvaiheessa vaaleaita alueita, jotka paksuuntuvat ja
leviävät ajan kuluessa. Koska punkit kaivavat
tunneleita linnun ihoon ja
nokkaan,
voi linnun nokka tippua pahimmassa tapauksessa kokonaan pois, jos
tätä ei hoideta. Kalkkijalkapunkki johtaa
lähes aina kuolemaan, lintu joko kuolee
nälkään tai suuren verenhukan vuoksi.
Kalkkijalkapunkkia
sairastavaa voidaan hoitaa esimerkiksi
parafiiniöljyllä. Ainetta
levitetään noin neljän viikon ajan 1-2
kertaa päivässä topspuikolla alueille,
joissa on punnkin aiheuttamia iho-oireita. Toinen vaihoehto on
levittää
eläinlääkäriltä saatavaa
Ivomecia linnun niskaan paljaalle iholle.
Kalkkijalkapunkki ei ole haitallinen ihmisille.
Lisää
tulossa myöhemmin...
Lähde:
Annette Wolter: Undulaatiti
Polyoma virus/French moult »
Birds-Online - Feather picking
»
AvianBiotech.com -
PBFD»
Bird-Online - Cardiac insufficiency
»
Birds-Online - Vitamin deficiensy
»
Birds-Online - Burrowing mites
»
Undulaatti.com»
