~ Genetiikan ihmeitä ja värimuunnosten kauneutta ~

Etusivu ¦ Undulaattini ¦ Tietoa undulaateista ¦ Genetiikka ¦ Värimuunnokset ¦ Poikaset ¦ Kuvia ¦ Linkit  ¦ Sivukartta


Sairaudet

Sulkasato »
Ranskalainen sulkasato »
Höyhenmätä »
Höyhenten nyppiminen »
Sydämen vajaatoiminta »
Vitamiinin puutokset »
Jodin puute »
Kalkkijalkapunkki »
Oksentaminen »


 Suurin osa teksteistä on käännetty suoraan englanninkielisistä  teksteistä, joiden lähteet löytyvät sivun alalaidasta. Minulla ei ole  biologiaan tai eläinlääketieteeseen tarvittavaa koulutusta, joten en  pysty asiantuntevasti arvioimaan kaikkien tekstien oikeellisuutta.  Osasta sairastapauksista minulla on kokemusta omien lintujen osalta.  Linnun sairastuessa parasta on ottaa yhteyttä lintuja tuntevaan  eläinlääkäriin!

Lintu pystyy pitkään piilottamaan sairauden oireitaan. Se saattaa olla aktiivinen ja syödä normaalisti, kunnes tila menee todella huoksi ja sairaus tulee esille. Lintu saattaa siis olla ollut jo pidempään sairaana ennen kuin se huomataan. Tämän arvellaan johtuvan siitä, että sairaan linnun on luonnossa helpompi välttyä saaliiksi joutumiselta esittämällä tervettä yksilöä. Sairaudelle altistavat erilaiset stressitekijät, kuten ahtaus, väärä ravinto, kylmyys, kuumuus, heikentäen vastustuskykyä.

Sairas lintu istuu vain yhdessä paikkaa orrellaan eikä ole yhtä pirteä kuin ennen, ja se saattaa olla menettänyt myös ruokahalunsa. Jos lintu näyttää olevan sairas, on parasta ottaa yhteyttä eläinlääkäriin ja varmistaa, onko lintu todella sairas, sillä undulaateista ei aina välttämättä heti huomaa niiden sairastuneen. Oheisessa taulukossa on tietoa joistakin undulaattien yleisimmistä sairauksista sekä tietoa niiden hoidosta.

Ensiapu

Sairas lintu siirretään erilliseen pieneen häkkiin, jossa se voi olla yksin. Huoneen, jossa sairas lintu on, on oltava lämmin ja rauhallinen. Laita linnulle infrapunalamppu, joka kiihdyttää linnun verenkiertoa ja aineenvaihduntaa sekä aktivoi suoja-aineita. Aseta lamppu 40-50 cm:n päähän linnusta, ja katso ettei lämpötila nouse yli 35 asteen. Infrapunasäteilyä kannattaa antaa noin kolme kertaa päivässä 20-30 minuutin ajan. Muista tarkkailla jokaisen hoito kerran jälkeen, ettei lämpötila laske liian nopeasti, mutta pidä sairaan linnun hoitopaikan lämpötilana 35 astetta.

Jos havaitset linnussa pienenkin kouristuksenomaisen liikkeen tai halvaantumista, lopeta infrapunasäteilytys, sillä kaikki säteily on tällaiselle vahingollista.

Linnulle kannattaa tarjota myös kamomillateetä, johon voi olla sekoitettu hunajaa (huom. hiivatulehduksissa ei kannata antaa paljon sokeria sisältävää ruokaa). Muita luonnon omia antibiootteja ovat valkosipuli, ja lisäksi timjamitee auttaa hiivatulehuksiin. Maitohappobakteerit lisäävät myös vastutuskykyä ja auttavat mm. suolistoperäisissä infektioissa.

 

Sulkasato

Sulkasato ei ole sairaus, vaan kaikilla undulaateilla on sulkasato yhdestä kerrasta muutamaan kertaan vuodessa. Jotkut linnut vaihtavat kaikki höyhenensä lähes yhdellä kertaa, jotkut taas vähitellen. Joskus lintu voi sulkasadon aikaan tulla jopa lentokyvyttömäksi, mutta kunhan uudet sulat kasvavat, vaiva kyllä paranee. Sulkasadon aikana täytyy erityisen tarkasti valvoa ettei lintu joudu alttiiksi vähäisimmällekään vedolle.


Ranskalainen sulkasato (eng. French moult)

Ranskalainen sulkasato on polyoma-viruksen aiheuttama, ja puhkeaa yleisemmin nuorille neljän viikon ikäisille undulaateille. Virus saa aikaan höyhenten lähdön pyrstöstä ja isoista lentosulista, ja saattaa tehdä linnun lentokyvyttömäksi.

Kaikkein alttiimpia polyoma virusinfektiolle ovat nuoret pesässä olevat poikaset. Jotkut kuolevat pesään, osalle höyhenet kasvavat epänormaalisti ja toipuvat seuraavan sulkasadon jälkeen ja saavat lentokykynsä takaksisin, kun taas osa infektion saaneista ei osoita mitään merkkejä polyoma-viruksesta. Virus leviää helposti linnusta toiseen, etenkin höyhenpölyn mukana, ja voi mennä jopa emosta tämän munaan.

Ranskalaiseen sulkasatoon ei ole mitään hoitokeinoa, koska virus pystyy helposti muuntautumaan ja kestää antibiootteja. Jos parvessasi on todettu polyoma-virusta, älä pese pönttöjä samalla harjalla, sillä virus voi kulkeutua tällöin pöntöstä toiseen. Paras ratkaisu olisi lopettaa kokonaan lintujesi pesittäminen.  Tämä antaa aikuisille tartunnan saaneille mahdollisuuden kehittää itselleen paremman immuunisysteemin virusta vastaan. Kannattaa ottaa lintusi pois aviaariostasi ja antaa aikuisten olla pesimättä ainakin 6 kuukautta. Tämän on osoitettu olevan tehokas keino viruksen torjunnassa. Vaikka pesimässä olisi viruksen kantajia, ei poikasilla yleensä ilmene enää virusta.

Tartunnan saaneita lintuja ei tulisi käyttää kasvatukseen, vaan pitää tavallisina lemmikkeinä.

 

Höyhenmätä (eng. PBFD, eli Psittacine Beak and Feather Disease)

Höyhenmätä on circoviruksen aiheuttama sairaus, joka vaikuttaa höyhenten kehitykseen ja kasvuun. Höyhet saattavat katkeilla, putoilla, kehittyä epänormaalisti. Lisäksi se voi aiheuttaa nokan liikakasvua ja epämuodostumaa. Virus voi myös vaikuttaa aivoihin, maksaan tai vähentää immuunisysteemin vastustuskykyä sekä lopulta myös tappaa linnun, etenkin jos se on nuori. Tartunnan saaneilla voi esiintyä taudin kehittyessä eteen päin myös laihtumista sekä masennusta.

Höyhenmätään ei ole hoitokeinoa, mutta sen leviämistä voi estää eristämällä tartunnan saaneet yksilöt terveistä linnuista.

DNA-testin avulla voidaan määrittää tartunnan saaneet yksilöt. Tosin tässäkin omat vaikeutensa, sillä lintu on saattanut kehittää taudin alkuvaiheessa joksikin aikaa vastustuskyvyn virusta vastaan, jolloin DNA-testi ei tuota haluttua tulosta. Tämän vuoksi linnut olisi hyvä testata taudin varalta pariin kertaan.

 

Höyhenten nyppiminen

Höyhenten nyppimiseksi sanotaan linnun pakonomaista, haitallista käyttäytymistä, jolloin lintu nyppii osan tai jopa kaikki sulkansa irti tai vahingoittaa niitä muilla tavoin. Tämä ei ole yleistä undulaateilla, mutta silti tähän ongelmaan törmätään välillä. 

Nyppimisen syyt saattavat olla psykologiset muun muassa yksinäisyys, surullisuus, ihottuma, halu pesiä ja tekemisen puute. Undulaatteja tai muita parvilintuja ei saisi pitää koskaan yksin. Linnuilla pitäisi olla myös paljon tekemistä ja lentomahdollisuus.  Kun lintu alkaa kerran nyppiä höyheniään, siitä tulee tapa, josta on hyvin vaikea päästä eroon. Nyppimistä saattavat aiheuttaa myös A-vitamiinin puutos, sisäelinsairaudet tai erilaiset bakteeri- ja sieni-infektiot iholla ja/tai sulkien tupissa.

Joskus pelkkä yksi lajitoveri ei  riitä, vaan lintu kaipaa pientä parvea, ollakseen onnellinen. Tästä on hyvänä esimerkkinä oma Vani-tyttöni, joka alkoi nyppiä höyheniään aivan yhtä äkkiä, vaikka sillä oli koiras undulaatti seuranaan. Heti kun se pääsi parveen, jossa oli n. 5 lintua, se vähensi nyppimistään ja alkoi laulaa enemmän, pieni parvi paransi selvästi sen elämänlaatua. Vani ei ole vieläkään päässyt kokonaan nyppimisestään, sillä usein kerran nyppimisen aloittaneen, on vaikea päästä tavastaan eroon, mutta höyheniä Vanille on päässyt selvästi enemmän kasvamaan.

Jos linnulla on paljaita alueita, esimerkiksi päässä tai muissa sellaisissa paikoissa ruumistaan joihin linnun oma nokka ei yllä, saattaa joku toinen lintu nyppiä sitä. Tällöin pitäisi tarkkailla lintuja ja etsiä lintu, joka nyppii toisia ja erottaa tämä muista linnuista.

Omia höyheniään nyppivälle linnulle pitäisi tarjota erilaisia hedelmiä ja vihanneksia, jotka stimuloivat linnun aisteja ja auttavat näin ikävystymiseen. Voit myös tarjota erilaisia herkkutankoja, joita lintu voi nakertaa ja saada tästä tekemistä itselleen.

Kutiseva ihottuma saattaa aiheuttaa myös höyhenten nyppimistä. Ihottuma saattaa aiheutua liian kuivasta huoneen ilmasta tai linnulla ole mahdollisuutta kylpeä eikä sitä sumuteta vedellä ollenkaan.

 

Sydämen vajaatoiminta

Yleensä sydämen vajaatoimintaa ilmenee vanhoilla undulaateilla, jotka ovat nuorempina olleet hoikkia ja terveitä. Toisaalta sydänvika voi olla myös synnynnäinen, jolloin sitä voi ilmetä myös nuoremmilla linnuilla, ja toisinaan myös eri taudit voivat vahingoittaa sydäntä ja johtaa sydämen vajaatoimintaan tai muuhun sydänvikaan.

Oireet

Sydämen vajaatoiminnan oireita voivat olla mm. tiheä hengitys esimerkiksi lennon aikana ja sen jälkeen sekä jopa silloin kun lintu lepää. Lentohaluttomuus ja epänormaali väsymys voivat olla myös oireita sydämessä olevasta viasta. Sairauden heikentämä sydänlihas ei jaksa pumpata tarpeeksi verta kaikkialle linnun elimistöön, ja tämän voi nähdä esimerkiksi linnun jaloista niiden ihon muuttuessa siniseksi jokaisen fyysisen suorituksen jälkeen, esimerkiksi lentämisen jälkeen, ja varpaat kylmenevät. Nokasta voi myös nähdä ällistyttävän voimakkaan muutoksen sen väri voimakkuudessa. Kun nokkaan ei virtaa tarpeeksi verta fyysisen suorituksen aikana, nokan värin voimakkuus laskee, ja nokka vaalenee.

Linnulla, jolla on sydämen vajaatoimintaa, saattaa esiintyä kaikki mainitut oireet tai vain yksi niistä, lisäksi oireet saattavat olla oire jostain muuta sairaudesta kuin sydämen vajaatoiminnasta. Oireiden esiintyessä sinun olisikin hyvää ottaa eläinlääkäriin yhteyttä selvittääksesi, mistä oireet voisivat johtua.

Mikä voisi aiheuttaa sydämen vajaatoimintaa?

Yksi syy sairastumiseen voi olla, se ettei linnun anneta käyttää lihaksiaan tarpeeksi, kuten päästetä lentämään, jolloin lintu pääse väistämättä lihomaan. Ylipaino voi olla linnulle hengenvaarallista ja voi vahingoittaa sydäntä. Tietyt pitkään jatkuneet tulehdukset voivat vahingoittaa sydäntä. Lisäksi puutteellinen ravinto ja myrkytys voivat vahingoittaa sydänlihasta ja johtaa näin sydämen vajaatoimintaan.

Yleensä syy erityisesti nuorten, noin 1-vuotiaiden, undulaattien kuolemaan on synnynnäinen sydänvika.

Jos linnullasi on todettu sydämen vajaatoimintaa, olisi ehdottoman tärkeää poistaa kaikki lintua stressaavat asiat. Jos lintu on ylipainonsa takia sairastunut, olisi ravinnosta vähennettävä rasvan määrää.

 

Vitamiinin puutokset

Jos lintujen ravinto ei sisällä kaikkia tarvittavia mineraaleja ja vitamiineja, lintu voi sairastua. Linnuille tärkeimmät vitamiinit ovat A, B, D ja E.

A-vitamiinin puutos

A-vitamiinin krooninen puutos voi johtaa ihon turpoamiseen nokan alaosan läheisyydessä, sillä sylkirauhaset sijaitsevat tällä alueella. Kurkun limakalvot ovat usein kellertävät tai valkopäällysteiset ja lintu kärsii usein myös silmäsairauksista, kuten silmän sidekalvontulehduksesta tai turvonneista silmäluomista. Oireina ovat myös jatkuva flunssa, eli sieraninten vuoto ja aivastelu. Hengitys voi myös olla vinkuvaa ja vaikeutunutta tukkeutuneiden sierainten takia. Nokkassa voi ilmetä myös liikakasvua ja paksuuntumista.

Jos linnun todetaan kärsivän A-vitamiininpuutoksesta, olisi tähän puututtava nopeasti lisäämällä ruokavalioon A-vitamiinia sisältävää ravintoa, lisäksi eläinlääkäri voi antaa vitamiinia linnulle suoraa pistoksena.

A-vitamiininpuutos on varmasti vitamiineista johtuvista puutostiloista yleisin, sillä normaali siemenruoka sisältää hyvin vähän A-vitamiinia. Ruokavalioon tulisikin lisätä paljon värikkäitä ja tummia kasviksia, jotka sisältävät A-vitamiinin esiastetta, tällaisia ovat mm. persillia, basilika ja paprika.

B-vitamiinin puutos

B-vitamiini edistää energia-aineenvaihduntaa toimien entsymaattisissa reaktioissa kofaktorina. Erityisen tärkeäksi B-vitamiinien tarve kasvaa pesinnän aikaan vanhempien elinvoimaisuuden säilyttäjänä ja poikasten kasvussa.

B-vitamiinin puutos voi johtaa linnun jalkojen halvaantumiseen. Lintu saattaa tippua maahan ja nilkuttaa, koska sen jalka/jalat ovat vaurioituneet B-vitamiinin puutoksen takia. Jalan halvaantuminen voi toisaalta johtua myös kasvaimesta, joka painaa jalan hermoa.

Eläinlääkäri voi antaa linnulle nestemäistä liuosta, jota laitetaan linnun juomaveteen. Tämän lisäksi lintuun saatetaan ruiskuttaa suoraa B-vitamiinia.

D3-vitamiinin puutos

D3-vitamiini lisää kalsiumin ja fosfaatin imeytymistä suolesta ja  osallistuu luuston muodostumiseen. Jos D3-vitamiinia ei tule jostain syystä riittävästi, luut alkavat haurastua ja tämä voi johtaa munuaisten vaurioitumiseen, epämuodostumiin, munimisvaikeuksiin, nokan epämuodostumaan ja nuorilla yksilöillä rakiittiin. Rakiitille on ominaista luuston pehmeneminen, alaraajojen käyristyminen, kasvuhäiriöt ja jopa kouristukset. Vanhemmilla linnuilla samoista oireista puhutaan vanhuuden rakiittina.

Varmistaaksesi, että lintusi saavat riittävästi D3-vitamiinia, olisi niille tarjottava monipuolista ruokaa ja mineraalisekoituksia. D3-vitamiinia syntyy luonnostaan UV-säteilyn vaikutuksesta.

E-vitamiinin puutos

E-vitamiini on tärkeä antioksidantti, jolla saattaa olla tärkeä merkitys immuniteetin kannalta ja edistävän stressinsietokykyä. E-vitamiinilla on tärkeä merkitys vapaiden radikaalien (= atomi tai atomiryhmä, jolla parittomia elektroneja, minkä vuoksi reagoivat herkästi elimistön rasvojen ja DNA:n kanssa vaurioittaen näitä) ehkäisyssä, joita syntyy enemmän mm. pesintäaikaan ja stressin seurauksena. Vapaita radikaaleja pääsee elimistöön myös, jos linnulle syötetään ruokaa, jossa rasva on päässyt härskiintymään.

E-vitamiinin puutos aiheuttaa linnuille vapinaa ja kompurointia kävelyn aikana. Myös kouristukset ja pakottava pyörivä liike voivat olla merkkejä E-vitamiinin puutoksesta. Näössä on usein myös vikaa ja lintu saattaa pahimmassa tapauksessa jopa sokeutua.

Merkittävintä E-vitamiinin puutoksessa on, että sitä ei voida parantaa. Edes E-vitamiini pistokset eivät auta E-vitamiinin puutokseen. 

Jodin puute

Jodin puute ilmenee lemmikkilinnuista juuri useimmiten undulaateilla. Normaali siemensekoitus ei yleensä sisällä tarpeellista määrää jodia, jolloin linnun kilpirauhanen saattaa suurentua (struuma) ja kilpirauhashormonien määrä veressä vähenee vaikuttaen mm. aineenvaihduntaan esim. rasvan kertyminen elimistöön. 

Suurentunut kilpirauhanen painaa henkitorvea ja aiheuttaen hengittämisen vaikeutumista, nieleskelemistä, naksuvaa äänetelyä ja muuttuneen lauluäänen. Tyypillisin oire on pään muuttunut asento, lintu näyttää kuin katsoisi ylöspäin. Lisäksi voi esiintyä oksentelua, väsymystä ja hidastunutta sulkasatoa.

Jodin puute hoidetaan korjaamalla ruokavaliota ja lisäämällä jodia kuurina juomaveteen.

Kalkkijalkapunkki (eng. Burrowing mites)

Kalkkijalkapunkki (Knemidokoptes ssp.) on aika yleinen vaiva undulaateilla. Nämä punkit käyttävät ravinnokseen linnun kuolleita ihosoluja, ja kaivautuvat linnun ihon sisälle tehden sinne tunneleita ja munimalla munia. Undulaateilla punkki tulee yleensä näkyviin naamassa, etenkin nokassa, vahanahassa ja silmäluomissa, mutta joskus punkki on levittäytynyt jopa linnun jalkoihin asti. Kuva: Birds Online

Kalkkijalkapunkki leviää kosketuksesta. Esimerkiksi nuoret pesässä olevat poikaset voivat saada punkin vanhemmiltaan ruokinnan tai muun kosketuksen yhteydessä. Vaikka lintu olisi saanut jo pesässä punkkitartunnan, se ei välttämättä ala oireilla vasta, kun lintu on 6-12 kk vanha.

Jaloissa vaikuttava kalkkijalkapunkki Knemidokoptes mutans, tekee jalkoista kuivat ja suomuiset. Knemidokoptes mutans erittää jalkojen ihoon ainetta, joka saa ne kutiamaan ja turpoamaan. Jos linnulla on rengas jalassa, kun sillä on kalkkijalkapunkkeja jaloissaan, voi jalkojen turpoaminen johtaa pahimmassa tapauksessa jalan menettämiseen.

Nokassa, vahanahassa ja silmäluomissa vaikuttava kalkkijalkapunkki Knemidokoptes pilae, tekee alkuvaiheessa vaaleaita alueita, jotka paksuuntuvat ja leviävät ajan kuluessa. Koska punkit kaivavatKuva: Birds Online tunneleita linnun ihoon ja nokkaan, voi linnun nokka tippua pahimmassa tapauksessa kokonaan pois, jos tätä ei hoideta. Kalkkijalkapunkki johtaa lähes aina kuolemaan, lintu joko kuolee nälkään tai suuren verenhukan vuoksi.


Kalkkijalkapunkkia sairastavaa voidaan hoitaa esimerkiksi parafiiniöljyllä. Ainetta levitetään noin neljän viikon ajan 1-2 kertaa päivässä topspuikolla alueille, joissa on punkin aiheuttamia iho-oireita. Toinen vaihoehto on levittää eläinlääkäriltä saatavaa Ivomecia linnun niskaan paljaalle iholle.

Kalkkijalkapunkki ei ole haitallinen ihmisille.

Oksentaminen

Oksentelua esiintyy undulaatin normaalissa käyttäytymisessä mm. koiraiden soitimessa puolison ruokkimisessa ja pesinnässä poikasten ruokkimisessa.  Kun kuvun limakalvo tulehtuu ja/tai haavautuu esiintyy oksentelua, joka ei ole yhteydessä mihinkään edellä mainituista. Kuputulehdusta voivat aiheuttaa monet erilaiset tekijät, jotka saavat kuvun limakalvon ärtymään; tällaisia ovat mm. kuvun mekaaninen ärsyyntyminen, loiset, hiiva- ja bakteeri-infektiot, myrkytys tai sisäelinten kasvaimet. Oksennus saattaa sisältää kokonaisia tai osittain sulaneita siemeniä ja haista voimakkaasti. Seuraavassa erilaisia kuputulehduksen aiheuttajia.

Mekaaninen ärsytys

Mekaanisesta ärsytyksestä voidaan puhua silloin, kun ruoka oksennetaan ja niellään monta kertaa peräkkäin. Tällaista esiintyy varsinkin yksinäisillä koirailla, jotka oksentavat lelupuolisolleen ruokaa laulaessaan soidinta, mutta lelu ei elävän puolison tavoin otakaan ruokaa, jolloin koiras joutuu nielemään ruuan takaisin. Kupu ärtyy tästä jatkuvasta ruuan nielemisestä ja oksentamisesta ja antaa näin mahdollisuuden erilaisten infektioiden puhkeamiselle ja edelleen kuputulehdukselle.

Lintu saattaa myös niellä jonkin muovi tai puupalan, joka voi haavoittaa tai muuten ärsyttää kuvun limakalvoa aiheuttaen myös kulutulehdusta.

Myrkytys

Jos lintu syö jotain myrkyllistä, kuten avokadoa tai muita myrkyllisiä kasveja, pilaantunutta tai ihmisille tarkoitettua rasvaista ruokaa, se voi oksentaa myrkytyksen takia. Hiilitabletit voivat auttaa tällaisessa tapauksessa.

Bakteeri-infektio

Yleisimmät bakteeri-infektion aiheuttajat linnuilla ovat Escherichia coli , streptokokki, stafylokikki, Citrobacter ssp. bakteerit. Muita linnuilla tavattavia bakteereja ovat mm. Pseudemonas ssp. ja diplokokki.

Jos lintu on stressaantunut ja vastutustuskyky on sen seurauksena heikentetynyt, tai kupu on ärsyyntynyt esim. jokin mekaanisen ärsytyksen takia, voi jokin bakteeri päästä aiheuttamaan infektion kuvussa saaden aikaan tulehduksen ja sen seurauksena oksentelua sekä ripulia.

Yleensä bakteeri-infektiossa kupu turpoaa, tulee kipeäksi, minkä seurauksena lintu menettää ruokahalunsa. Kuvusta alkaa erittyä myös limaa, jota lintu oksentaa koittaen samalla ravistaa päätään. Tämän seurauksena pää ja naama saattaa olla liman tahrima, lisäksi limaa on saattanut lentää orsille tai kalteriin. Suolistossa bakteerit saattavat ärsyttää suolta ja vahingoittaa munuaisia ja maksaa sekä aiheuttaa löysää vihreää ripulia.

Bakteeri-infektioita hoidetaan antibiooteilla, jota annetaan ruiskulla suoraan suuhun tai sekoitetaan juomaveden sekaan.

Trichomonas gallinae alkueläininfektio

T. gallinae löytyy yleensä suu-nokka ontelosta sekä ruuansulatus- ja hengitysteiden etuosasta, ja tätä tavataan linnuilla melko usein. Trichomonas lisääntyy ja nopeasti jakautumalla, mutta ei muodosta lepoitiöitä, joten se eit selviä ilman isäntää. Alkueläin leviää lemmikkilintuihin yleensä juomaveden kautta.

T.gallinae siirtyy linnusta toiseen herkästi monella eri tavalla. Esimerkiksi emolta poikasille, kun nämä ruokkivat juuri kuoriutuneita poikasiaan kupumaidolla. Vanhat linnut saattavat olla oireettomia ja silti kantaa T.gallinaeta vuosia ja olla näin jatkuva lähde poikaten sairastumiseen.

Trichomonas on pääasiassa nuorten lintujen sairaus. Taudin vakavuus riippuu linnun herkkyydestä ja T.gallinae kannan patogeenisyydestä. Vanhemmat linnut, jotka selviävät trichomonaksen aiheuttamasta infektiosta, saattavat silti vielä kantaa sitä, mutta ovat tulleet vastustuskykyisiksi uusille infektioille, joten ne ovat oireettomia.

Nuorilla linnuilla ensimmäinen merkki infektiosta on vaalea tai kellertävä alue suuontelossa erityisesti pehmeässä suulaessa. Infektoitunut alue käsittää tulehtuneen ja haavautuneen limakalvoston pinnan, ja leviää koon ja määrän puolesta ruokatorveen, kupuun ja lihasmahaan. Infektoitunut alue voi kehittyä isoksi, tiiviiksi nekroottiseksi massaksi, joka tukkii luumen. Toisinaan infektio leviää syvälle sisäkudoksiin kuten maksaan ja muihin elimiin.

Akuuteissa tapauksissa voi olla joitain pieniä merkkejä linnun sairastumisesta, ja tauti voi johtaa yhtä äkkiseen kuolemaan. Toisissa tapauksessa sairastuneet poikaset saattavat lopettaa syömisen, laihtua, näyttää pörröisiltä ja apaattisilta, lisäksi niillä on vaikeuksia pysyä tasapainossa. Myös ripulia saattaa ilmetä, ja kuolemaan tauti voi johtaa kolmessa viikossa. Suuhun ja kupuun saattaa keräytyä vihertävää tai vaaleaa juustomaista nestettä, jota lintu oksentaa ulos nokasta

T.gallinaen leviäminen parveen voidaan ehkäistä puhdistamalla juoma- ja ruoka-automaatit säännöllisesti ja hoitamalla sairaat sekä mahdolliset kantajat. T.gallinaeen tehoaa Antiprotozoal tyyppiset lääkkeet.

Candida albicans hiivainfektio

Candida suvun hiivamikrobeista albicans suvun lajit aiheuttavat infektioita linnuilla. Näitä mikrobeita voi olla normaalisti jonkin verran linnuilla ruuansulatuskanavassa. Hiivainfektiosta puhutaan, kun C.albicansien määrä lisääntyy haittaavasti, esimerkiksi stressin kautta alentuneen vastustuskyvyn myötä, saaden aikaan ongelmia ruuansulatuskanavassa, muissa elimissä mm. nokassa tai hengitystiehyissä.  Muita C.albicansien määrää lisääviä tekijöitä ovat A-vitamiinin puutos, huono hygienia, muiden mikrobien, kuten T.gallinaen läsnäolo, yksipuolinen ruokavalio, pitkään jatkunut antibioottien käyttö (tuhoten hyvät bakteerit suolistosta), viivästynyt kuvun tyhjeneminen.

Suussa ja nokassa oleva infektio saa aikaan pahanhajuisen hengityksen, valkoista tai vaaleaa eritettä suusta, jota lintu oksentaa. Joissain tapauksissa kupu on turvonnut hiivojen erittämän kaasun vuoksi. Hermostollisia oireita saattaa esiintyä sairauden edettyä pidemmän aikaa mykotoksiinien eli hermomyrkkyjen vaikutuksesta, jotka voivat vahingoittaa myös maksaa.

C.albicansin hoitoon määrätään yleensä hiivoihin tehoavaa lääkettä kuten Nystatiinia, Flucytosinea, Ketoconazolea, Fluconazolea ja Itraconazolea. Hiivainfektioissa tulisi välttää sokeripitoisten aineiden kuten mehun antamista, sillä hiivat käyttävät sokeria ravintonaan. Valkosipuli ja timjamitee auttavat myös hiivatulehduksissa.

Avian Gastric Yeast eli AGY

Sairauden nimi on suoraan käännettynä lintujen hiivamaha. AGY sairauden aiheuttaa ns. megabakteeri, joka on hiivantyyppinen (fungi) patogeeni, ja löydettiin vasta vuonna 2004. Megabakteeri asettuu linnun ruuansulatusjärjestelmän limakalvolle. 

AGY on todella vahingollinen ja sairauden edetessä tappava tauti. AGY tarttuu linnusta toiseen todella herkästi ja sitä tavataan lemmikkilinnuista etenkin undulaateilla. AGY:n leviäminen jopa koko parveen perustuu sairauden kroonisuuteen. Sairas lintu voi vaikuttaa aivan terveeltä, ja näin levittää mikrobeja mm. juomaveden kautta muuhun parveen. Lintu, joka kärsii AGY:sta saa yleensä herkemmin myös jonkin bakteeri-infektion, jolloin sairaassa linnussa on havaittavissa molempien mikrobien aiheuttamia oireita.

Sairauden edetessä akuutiksi, lintu menee heikkoon kuntoon ja syö paljon silti laihtuen. Laihtuminen johtuu mikrobien vaikutuksesta ruuansulatus systeemiin, erityisesti ravintoaineiden imeytymiseen elimistössä. Monessa tapauksessa sairas lintu myös oksentaa kokonaisia tai osittain sulaneita siemeniä, mikä joissain tapauksissa myös haisee pahalta. Osittain sulaneita siemeniä saattaa löytyä jopa ulosteiden seasta. Lopulta elimet alkavat sulattaa itseään ja lintu kuolee nälkään.

Monet asiantuntijat suosittelevat, ettei AGY:a sairastavalle linnulle annettaisia mitään sokeritipitoista (dekstroosi, glukoosi, fruktoosi...) ravintoa, ei edes vitamiinilisää (sisältävät usein sokeria). On kuitenkin eräitä, joiden mielestä sokeripitoisia hedelmiä tulisi antaa fungisidisen lääkkeen annon aikana.

Eräässä tapauksessa AGY:a sairastava saatiin terveeksi antamalla timjami teetä (2 teelusikkaa yrttiä 250 ml:n vettä). Madollisen rauhasmahassa piilevän loistartunnan vuoksi henkilö lisäsi timjami teehen lisäksi puoli teelusikkaa anista.

Lisää tulossa myöhemmin...




Lähde:

Etusivu ¦ Undulaattini ¦ Tietoa undulaateista ¦ Genetiikka ¦ Värimuunnokset ¦ Poikaset ¦ Kuvia ¦ Linkit  ¦  Sivukartta

Copyright ©    Annica Haga

Kuvien, tekstien tai grafiikan kopiominen ilman lupaa kielletty.

Webdesign by Mia 2006